Pakurikeite +

Selina Holmbacka
May 27, 2023
3 min read

Updated: Apr 23, 2024

Pitäähän minunkin kirjoittaa niin paljon hehkutetusta pakurista. Tässä tekemässäni pakurikeitteessä on mukana pieni yllätys. Otin myös selvää ja vertailin suomalaisten sienten betaglukaanipitoisuuksia.

Tonkiessani tutkimuksia niin näyttää siltä että esimerkiksi suppilovahverossa on betaglukaania jopa 12.4% (1), tämä on siis melko korkea.

Pakurissa vastaavasti on betaglukaania 30-50 %. Näin korkeita pitoisuuksia on harvoissa sienissä, toinen sieni missä on vastaava määrä on esimerkiksi reishi - ganoderma lucidum (2). Riippuen mistä se on kerätty ja muista tekijöistä niin vaihtelevuutta on paljon. Näissä prosenteissa kannattaa aina huomioida että osuus riippuu uuttamisen metodista. Tarvitaan korkeita lämpötiloja jotta saavutetaan 40-50% pitoisuuksia. Pitkä keittoaika auttaa myös. Luultavasti vaihtelevuus koskee kaikkia sieniä. Suomessa kasvavissa sienissä on huomattavan korkeita pitoisuuksia terveysvaikutteisia yhdisteitä. Pakurissa mainittavat yhdisteet ovat betaglukaanit, betuliini (joka on erityinen triterpenoidi) ja polyfenolit, joita on valtava määrä erilaisia. Pakurin antioxidantti pitoisuudet ovat maailman korkeimmat.

Siitähän on kirjoitettu kokonainen kirjakin (3), jos ei pari. En ole vielä päässyt niin pitkälle että lukisin sen, se on vielä minun to-do listalla. Mutta mitä on betaglukaani ja miksi juuri se kiinnostaa?

Erityisesti betaglukaani 1,3 on erityinen polysakkaridi, jota on runsaasti sienissä. Se on yksi niistä monista vaikuttavista aineista, josta on saatavilla suhteellisen paljon tutkimustietoa. Se eroaa esim. kauran olevasta betaglukaanista jolla ei tietääkseni ole samanlaisia suoraan vastustuskykyyn liittyviä ominaisuuksia. Emme todellakaan vielä tiedä läheskään kaikkea mitä sienet tekevät keholle! Mutta tiedämme ainakin sen että betaglukaani 1,3 stimuloi NK - soluja (tappajasoluja), joissain tutkimuksissa jopa 400% ja voi myös stimuloida TNF-a tuotantoa ja muita välittäjä aineita, nämä ovat tärkeitä toimijoita kehon virusten torjunnassa ja syöpäsolujen poistamisessa.

Jotta lääkinnällinen sieni olisi erityisen hyvä tehostamaan vastustuskykyä niin betaglukaanipitoisuudet tulisi olla yli 9%. (4)

Tämä tieto synnytti minussa idean pistää kaapissani olevat kuivatut suppilovahverot lääkinnälliseen käyttöön. Minulla on niitä nimittäin paljon, enkä ehdi niitä millään käyttää ennen kuin seuraava sienisesonki alkaa, viime vuodet ovat olleet tuoneet runsaita suppissatoja.

Joten kattilaan ja porisemaan! Ideana oli keite joka lisäisi yleistä hyvinvointia, ja tehostaisi vastustuskykyä. Siihen oli minulla tarvetta, krooninen stressi (hello ruuhkavuodet!) ja päiväkodista epäsuorasti vähän väliä saadut pöpöt lisäsi tarvetta ottaa kunnon sienikuuri.

Kaapissani on myös kuivattua pakuria pahan päivän varalle.

Jotta saadaan sienten tähän tarkoitukseen tarvittavat ominaisuudet mahdollisimman hyvin uutettua, tarvitaan:

korkea lämpötila
hienosti jauhettu raaka-aine
tarpeeksi aikaa

Sienien rakenteessa oleva kitiini, tekee niistä hiukan haastavia uutettavia. Niitä joutuu keittämään jonkin aikaa ennen kuin vaikuttavat aineet alkavat irrota. Eli tehdään kunnon dekoktio. Joissain ohjeissa näkee 15 min keittoajan, kyllä siitä jotain irtoaa, mutta jos haluaa lääkinnällisen keitteen tehdä niin se ei välttämättä riitä. Täytyy ehkä mainita että suppilovahveroissa, ja myös muissa sienissä kuten kanttarelleissa on runsaasti D-vitamiinia. Keittäminen toki tuhoaa D-vitamiinin, joten sitä kannattaa ottaa ihan vain purkista. Olen joskus miettinyt tilannetta jossa D-vitamiinilisää ei olisi saatavilla, niin siinä tapauksessa nauttisin jauhettua suppilovahveroa suoraan sellaisenaan päivittäin.

Tässä minun versioni sieni dekoktiosta jonka olen muokannut koulustani saamastani reseptistä:

80g pakuria, kuivattuna
40g suppilovahveroita, kuivattuna
3 l vettä

Hienonna sienet jauheeksi. Lisää kattilaan veden kera. Anna kiehua 2-4 tuntia. Siivilöi. Valmista tiivistettyä keitettä tulee n. 500ml - 1000ml. Jos haluat tehdä yhtä vahvan keitteen pelkästä pakurista niin vastaava olisi 120g pakuria ja 3 l vettä. Suppilovahveron sijasta voi myös käyttää muita sieniä, kuten kuivattu siitakesieni (siinäkin hyviä ominaisuuksia, kuten korkea betaglukaanipitoisuus).

Hyvä tapa säilyttää liemi on pakastaminen.

Laitoin jääpalamuotteihin, ja sen jälkeen tiiviiseen pakastuspussiin tai rasiaan. Siitä on helppo poimia paloja ja annostella tarpeen mukaan.

Yksi annos on 1-2 palaa (n. 1 rkl/pala). Lisää esimerkiksi kuppiin, siihen kiehuvaa vettä ja annos on valmis! Näitä voi lisätä myös kahviin, tai vaikkapa voikukkakahviin. Tai niin kuin minä tein (laiskalla päällä), lisäsin sekaan kofeiinitonta kahvinkorviketta, joka sisälsi voikukanjuurta.